keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Nyt ymmärrän vähän paremmin syrjäytyneitä..

Tässä loppuvuodesta on ollut muutama "vapaa päivä" koulusta. Eli tehtävää on muttei tunteja... Joten olen ollut yksin kämpillä. Ja nyt ymmärrän vähän paremmin syrjäytyneitä, joita katsotaan paheksuen.

"Miksei hän vain lähde ulos?"
"Ei neljän seinän sisällä oleminen hyödytä mitään."
"Varmaan alkaa masentaa ja ahdistaa jos könöttää vain yksin kotona."

Noita olen kuullut sanottavan ja täytyy myöntää, olen joskus päästänyt tuollaisia omasta suustanikin pihalle... Ja nyt pari päivää kotona yksin vietettyäni olen tulossa hulluksi! Ahdistaa ja masentaa, kun on yksin ajatustensa kanssa sisällä. Ajatukset kiertävät kehää ja niitä alkaa ruokkia ahdistuksella ja paniikinomaisella oravanpyörä-efektillä. Ei mikään ihme siis että yksin asuvat, työttömät tai ilman opiskelupaikkaa jääneet ihmiset käpertyvät kokoon ja ulos on vaikea päästä.

 
Joulun lähestyessä tälläiset ihmiset, vihaiset ihmiset, katkerat ihmiset, pahoinvoivat ihmiset saattavat tehdä peruuttamattomia asioita. Joulua sanotaankin vuoden synkimmäksi juhlaksi juuri siksi, että se korostaa perheen ja läheisten merkitystä. Loukkaantuneet tai yksinäiset ihmiset näkevät tämän kuin punaisena vaatteena hautomilleen teoille tai impulsiivisille tekemisille. Järkytyin kun luin Iltalehden tai Ilta-sanomien (en muista enää kumman) nettisivuilta hyvin lähellä kotikaupunkiani tapahtuneesta ampumisesta. Kaksi ja itsensä haulikolla ampunut mies ei ole voinut voida hyvin...
 
Pitäkää läheisistänne huolta ja kertokaa että he ovat tärkeitä, eikä vain jouluna vaan vuoden jokaisena päivänä. Varsinkin heille jotka tuntevat olevan yksin..

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pitkästä aikaa, kanssasisareni!

Hei kaikille jotka vielä tätä hyytynyttä bloginpahasta jaksavat silloin tällöin silmäillä. Olen palannut, ainakin tämän blogitekstin ajaksi. Missä olen ollut? Vähän siellä sun täällä, voisimpas vähän jopa valottaa sitä kaikkea.

Olen viettänyt kuluneen syksyn Rovaniemellä, yliopistossa opiskellen. Kuvataidekasvatusta siis, ja vihdoin tuntuu siltä että olen oikeassa paikassa. Toki aikaa on kulunut myös yliopiston oheisriennoissa, vaikken mikään bileperhonen olekaan. Tässä juuri järkkäsimme fuksien vastuulla olleet pikkujoulut tiedekunnalle, ja oli KIVAA! Suuresta työmäärästä syntyi ihan mahtavat pikkujouluttelut, teemana Joulu Kanarialla!


Tunnistatteko nuo vasemmanpuoleiset kasvot? Reetuhan se siinä!
 Kuntoilu on jäänyt melko lailla taka-alalle, mutta onneksi en omista puntaria :D Ehkä sitten joskus. Pimeys on verottanut voimiani melko lailla, joten nukkumiselle on mennyt paljon aikaa. Voimia on myös vienyt junassa köröttelyt kotiin Vaasaan ja usein jo parin hassun päivän jälkeen takaisin tänne pohjoiseen. Jaakosta erossa olo kuluttaa voimia melko lailla, mutta onneksi hän on tulossa tänne pohjoiseen ensi keväänä, niin pääsemme rakentamaan omaa yhteistä pesäkoloa. Parisuhde on selkeästi joutunut koetukselle etäisyyden takia mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin. Ikävä on kokoajan ja joka viikko tuntuu kuluvan hitaammin kuin edellinen...

Onneksi niinä viikonloppuina kun en ole lähtenyt käymään kotona, on rakkaita ihmisiä käynyt täällä! Omat spessutyttöni Karo ja Jenna kävivät täällä muutama viikko sitten ja vietimme mielettömän tyttöjen viikonlopun, bebat pyöri tanssilattioilla ja naurusta ei tullut loppua kuin nukkumisen ajaksi. Ihana ja piristävä viikonloppu auttoi tosissaan jaksamaan tätä pimeyttä! Myös maailman ihanin sisko Emmiläni kävi täällä yhtenä viikonloppuna ja on tulossa itseppäisyyspäiväksi tänne myös! SISTERTIME! luvassa on penkkaripuvun tekemistä ja muuta mukavaa (luultavasti jätämme kuitenkin tuntemattoman sotilaan katsomatta :D ) Muuten illat ovat kuluneet koululla hääräten tai joululahjoja tehden.

Joulu on jotain jota olen odottanut jo pitkään. En malta odottaa sitä että pääsen kotiin läheisteni luo viettämään aikaa ja syömään hyvää ruokaa. Olen toki saanut täältä Rovaniemeltä uusia ystäviä mutta perhe on aina ykkönen <3

Onkohan koko blogilla enää lukijoita? Tiedän etten ole kirjoittanut pitkään aikaan ja kynsijutut ovat vähentyneet, mutta valitettavasti aikani ja jaksuni ei ole riittänyt kynsibloggaamiseen. Olen sanonut tästä aikaisemminkin mutta toisto ei ole pahasta... tämä ei siis ole enää kynsiblogi, vaan kirjoittelen tänne kaiken maailman tuntojani tästedes kun siltä tuntuu. Koetan saada myös opiskeluuni liittyviä asioita tänne, kuten kuvia töistäni, mutten kyllä tiedä kuinka se onnistuu rikkinäisellä kameralla. Kynsiä laittelen silloin tällöin koska lakkailulle ei ole riittänyt aikaa ja energiaa kuten ennen, ja kynteni ovat kovilla näissä opinnoissa.


Pikkujoulukynnet, en muista mitä käytin näissä..

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tyttökullat

 
Kuinka moni muistaa kyseisen sarjan? itse en ole sarjantekoaikoihin ollut vielä edes pilke isäni silmäkulmassa, mutta joskus on tullut katseltua sitä neloselta uusintojen uusintana :D Lakatessani kynnet omalla kuistillani (kyllä, minulla on opiskelija-asunnossani oma pikkupikku kuisti :D) huomasin kauhukseni kuinka kynteni huusivat Floridaa, flamingo-koristeita nurmikolla ja Tyttökullat-sarjaa. Enkä tiedä miksi... Tuleeko teillä mielleyhtymiä kasari-hittisarjaan tai muuhun tuon ajan hömppään?
 

 
Käytetyt lakat: Orly Cotton Candy (vaaleanpunainen),  Kleancolor 68 Pink Star(kerrostettuna Orlyn päälle x2), Anytime 5 Dates/Treffit (fuksia) ja Maybelline Chalk Dust. Seche vite ja aluslakkana Oriflamen aluslakka :D

lauantai 31. elokuuta 2013

Kuvausassistentti kylpytakissaan


Ei hyvää päivää taas näiden otsikointien kanssa... noh, tässä olisi kesäiset sateenkaarikynnet :D Pilkuttelua ajan kuluksi ja ihan kivathan näistä tuli. Valitettavasti en muista enää mitä kaikkea näissä käytin... :( Kylvettelin Vilhoa, (kyllä, hamsuja pitää ja voi välillä kylvettää hyvin hellästi ja vähässä vedessä, jos haisevat pisuilta ja puruilta) ja kun kuivailin herraa, joka onnistuu parhaiten antamalla pojan mönkiä paperin läpi itsekseen, ja sekin rakastaa sitä, valokuvailin samalla toisella kädellä tuota suloista tapahtumaa ja kas, kynnetkin ikuistuivat mukavasti kuvaan :D Älkää siis pelätkö, en rutistele hamsteriani vaan ihan hellästi pidän kiinni tuossa ja Vilho pyörii paperin sisällä itseään kuivaten. Välillä se saattaa jopa nukahtaa sinne :D


Hyvin epäsiistityt reunat... mutta niiiiiin ihanat värit! <3

torstai 29. elokuuta 2013

Kevään kreikankeikka

 
Hävettää myöntää, mutta tein nämä kynnet KEVÄÄN kreikkaanlähtöä varten. Ihanaa GTn Kreikanturkoosia Blue Ice - nimistä cremelakkaa ja O.P.I. Golden Eye, joka mätsäsi ihan jumalaisesti kreikkafiilistelyyn. Yksi kerros siis O.P.I.a kaikkiin muihin paitsi etusormeen. Taisimpa vielä laittaa Gina Tricotin mattalakkaakin perään :D Enjoy :D


Ja tuota... niin. Ei saisi selitellä, mutta minulla on ollut ihan hullu kesä, eikä sitä yhtään helpottanut se että toisen (niin, öh...) Kreikanmatkan jälkeen kamerani mystisesti katosi ja monet kivat kynnet jäi kuvaamatta. Ja nyt, nyt olen pohjoistunut. Eli muuttanut Rovaniemelle. Pääsin yliopistoon lukemaan kuvataidekasvatusta, ja vaikka olenkin melkein joka ilta itkenyt itseni koti-ikävyyksissäni uneen, niin täällä on mahtavaa. Porukka kuvataidekasvattajissa on ihan mielettömän kiva, ja ehkä kerron siitä sitten myöhemmin lisää... ;) Haluaisitteko kuulla porukoista, rutiineistani, kämpästäni (joka on ihan näin sivumennen sanoen ihan MAHTAVA, oma pieni mökkini<3) jne?

torstai 22. elokuuta 2013

Himotukset

Tähän postaukseen, jonka nostan tuohon bannerin alle kestolinkiksi kunhan saan kerättyä aikaa siihen selvittää MITEN se tehdään (toki saa antaa ohjeita ja vinkkejä :D) ajattelin siis kerätä huokauksia herättäviä kynsilakkaihanuuksia, jotka haluaisin kokoelmiini.

Koska olen röyhkeä, lainailen netistä swatch-kuvia jotta te lukijatkin ymmärrätte ilman raivogooglausta miksi himoitsen juuri kyseisiä lakkoja. :D

Ensimmäisenä listalle pääsee IsaDora Candy Crush Ocean. Koska. Se. On. Jumalainen.



Koska.... Siis katsokaa nyt sitä! Se on kuin meri ja tähtitaivas ja poika-yksisarvisen kakkaa sekoitettuna ihanaksi tekstuurilakaksi! Olen heikkona sinisiin ja turkooseihin ja vihreisiin ja tämä yksinkertaisesti sulatti sydämeni jo ennen swatchien näkemistä. Kuvan lainasin Täältä.

Seuraavana listalla (tai siis seuraavana ja seuraavana, tässähän ei mitään järjestystä sinänsä ole...) on Essien Rock The Boat. Ihana vauvansininen shimmer, jonka luokse rahani vinkuvat mutta _yritän _ vielä selvitä ilman koska suomihinta Essielle on mellllko suolainen...


Siis, katsokaa tuota upeutta! Lisäksi minulla on tuosta Essien kesä 2013 Naughty Nauticalista korallinen shimmerkarkki Sunday Funday. Ja se ikävöi tätä pikkuveljeään...
kuva lainattu Tääältääää~

maanantai 12. elokuuta 2013

Salaisesti Me Olemme Homoja

Jooh, heipä hei vaan kaikki pienet lukijat. Koska Kamerani on yhä teillä tietymättömillä ja muuttopuuhat raiskaavat sekä mielikuvitukseni lakkailuiden suhteen että kynsiparkani, ei ole luvassa vieläkään mitään ihastuttavaa tai kenties vihastuttavaa sen suhteen.

Arvaatteko mistä tuo otsikko kertoo? päässäni looppaa (vai pitäisikö kirjoittaa Luuppaa) muutamia erittäin ärsyttäviä sanoja ja sanontoja. Siis, esimerkiksi kun joku sanoo "tämä on niin parhautta!" tai "se on ihan parhautta!" Mitä HELVETIN parhautta? Parhaus ei ole SUOMEA, se on vämmäinen väännös kun jostain yritetään vielä vähän hienompaa tai erikoisempaa tai jotain muuta ihanaa. Se on ihan PARASTA/PARAS/yms. mutta EI parhautta. Se kuulostaa vammaiselta, se on muotisana joka tulee auttamattomasti jäämään pois muodista ja kun on itsensä kerran tartuttanut tuollaisella pelleilyllä, sitä hokee vielä nelikymppisenäkin. Ellei koko loppuelämääsi.

 Miettikää joitain nuorten kehittämiä "ihania" sanontoja jotka jäävät historiaan noloina ja mitä vanhemmat niitä päästelevät suustaan, sitä nolompaa se on. Miettikää kuinka idioottimaiselta kuulostaa kun neli-viisikymppinen nainen sanoo toiselle "toi on ihan rändömi" kun ei edes tiedä mitä RANDOM tarkoittaa! Samaan kastiin kuuluvat ihq, daa, SWAG ( joka kaikille jotka tuntevat tätä ominaisuutta itsessään olevan, SWAG on 1960-luvulla Amerikkalaisten homojen kehittämä tunnussana "secretly we are gay"-sanoista.)

Suomena kielessä ei ole sanaa OMATA, joten mikään henkilö/hahmo ei voi omata kykyjä. "minulla ON vihreät silmät", ei "minä omaan vihreät silmät".

En nyt tällä tarkoita ettäkö kaikkien pitäisi kirjoittaa ja puhua kaikkien kielioppisääntöjen mukaan, mutta miettikää vähän boksin ulkopuolelta ennenkuin rupeatte viljelemään "ihania" uudissanoja jotka ovat pois muodista puolen vuoden päästä mutta silti pinttyneinä teidän päähänne.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Minä valitsen sinut!

Nappasin haasteen Kotikolmio-blogista, vaikutti kivalta :D

 Tarkoituksena on siis vastata kysymyksiin ja jakaa haaste eteenpäin viidelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa.


Tässäpä tulee:

1. Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin?

Unta
Ruokaa
Mukavat vaatteet (en osaa olla epämukavissa rytkyissä)
Tekemistä (oli se sitten siivoamista tai lötköilyä ja tvn katselua)
kylmää vettä! Kuluu jokapäivä monta pullollista, paras janojuoma!


2. Viisi kirjaa, joita suosittelet muille?

Ömhöm... Harry Potter-sarja, ihan vaan koska kasvoin sen parissa ja It's real to Us <3
Diana Gabaldon - Sarja. Uusin tuttavuuteni, joka on koukuttanut minut täysin!
Patrick Süskind - Parfyymi
Charlaine Harris - Sookie Stackhouse - sarja. Ihan MIELETÖN kirjasarja, ainakin englanniksi luettuna!
Steven Tyler - Maailmojen välissä - rock'n'Roll muistelmat. Mahtava kuvaus ihmismielen erikoisuudesta, menestyksestä ja elämästä.


3. Viisi materialistista joululahjatoivetta?

AAARG vaikea kysymys, kun olen tässä jo kaikenlaista hankkinut... öö,
Tallentava Digiboksi
Playstation 4
Kynsilakkoja!
Rahaa
Koiranpentu. Sellainen corgi jolla ei ole häntää ja ylilyhyet jalat, Pembroke.
4. Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä?
YYESEI eli USA eli Ameriikanmaa.
Thaimaa pitäis käydä kokeilemassa
Marokko olisi jännä
Jaappania eli Yapan eli Nipponinmaahan
Yksisarvislandia. No eikun Potterlandia :D Tylypahkaan kiitos!
5. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua?

Jännittäjä
empaattinen
auttavainen
lötkeä
periksiantamaton
6. Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille.

Rakasta itseästi niin rakastat muita
Ole rehellinen, koska valheesta jää kuitenkin ennenpitkää kiinni
Ota elämästä kaikki irti, saat kokea sen vain kerran
Älä jätä tekemättä mitään, sillä jälkeenpäin kaduttaa
Ota mallia koirista.


Ja sit tämä pitäisi jakaa viidelle bloggaajalle. Olkoot he siis 5 ensimmäistä jotka tämän lukevat :D

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kukallisen kinkkurullan avautuminen

Nyt on ihan pakko kirjoittaa. Istun tässä hikisenä ja kukallisena kinkkurullana sohvalla ja suoraan sanottuna (nyt lapset silmät kiinni) minua vituttaa Tulin juuri lenkiltä. Olen tässä kesällä, kuten jotkut lukijat ovat EHKÄ huomanneet teksteistäni, yrittänyt saada itseäni kuntoon ja laihduttua/kiinteytyä. Tuolla ulkona ähistessäni vastaani tuli ennätyksellinen määrä juoksijoita. Itse en lue itseäni juoksijaksi koska en jaksa/pysty vielä koko noin 4 kilometrin lenkkiä juosta putkeen, vaan juoksen noin puolet lenkistä pätkissä.

Mikäkö sitten vituttaa? Joka IKINEN, varsinkin naispuolinen juoksija joka tuli vastaan katsoi minua niin pitkään, arvioiden ja halveksien. Kyllä, TIEDÄN että olen paksu. TIEDÄN ettei menoni ole kovinkaan kaunista, vaan lähinnä epileptisen villisian käyntiä muistuttavaa sätkimistä ja ähkimistä. TIEDÄN ettei minulla ole "juoksuvaatteita". TIEDÄN että hyllyn ja yllätys yllätys, _Hikoilen_ juostessani.

Mutta miksi, MIKSI siitä on kerrottava minulle arvostelevilla katseilla, hymähtelyillä ja näyttävillä ohituksilla. Olen pahimmillani nähnyt ja kuullut vastaantulevan säihkysäärien arvioivan minua toisilleen ääneen. Joka ikinen näistä arvostelevista juoksijoista on niitä juoksutrikoissa eteenpäin kirmaavia tikkujalkoja ja naisellisia lihaskimppuja, joilla on käsivarressa älypuhelimet ja naamassa meikit eikä edes hikeä näy.

Luulevatko sellaiset ihmiset oikeasti että me paksut, huonokuntoiset ja hyllyvät ihmiset lähdemme mielellämme lenkille? Että se ei olisi nöyryyttävää sätkiä menemään tuolla ihmisten ilmoilla hikisenä ja henkihieverissä? Jokainen on vastuussa itsestään ja siitä millaiseen kuntoon on itsensä päästänyt. Itse olen aina ollut liian paksu ja huonokuntoinen, lapsesta asti. No Pain, No Gain jotkut sanovat. Olkoot sitten niin, mutta helpompi on tässä tilanteessa laittaa lisää kuin ottaa pois. Jos joku haluaa kasvattaa lihasta luurankonsa ympärille, niin paiskaa naamaansa jotain kallista proteiini-kissanruokaa ja lähtee treenaamaan. Mutta jos pitää olla nälässä ja lähteä juoksemaan, kantaen samalla kaikkea sitä ylimääräistä läskiä, niin ei se ole helppoa! Yölläkö meidän läskien pitäisi juosta, vielä pimeässä ettei rakkaiden trikoohousukanssasisariemme tarvitse kärsiä tekstiiliurheilukierroksellaan vastaantulevista hyllyvistä kinkkuvuorista?




Kun menneisyys kävelee yöllä vastaan

Törmäsin tässä iltajuoksuilla (lue baarireissuilla, ja ei, en käy usein enkä ota paljoa) vanhaan luokkakaveriin, jota on oikeastaan nähnyt viimeksi seiskaluokalla. Nopean laskutoimituksen jälkeen siis sanoisin että siitä on sen seitsemän vuotta.
Eipä siinä mitään, Mies oli "vähän" kasvanut pituutta, entisen kainalokeppimitan tilalla olikin jo ihan salskeanpituinen puikelo, tosin samanlainen irvileuka kuin aina aiemminkin. Lapsenpyöreys oli kadonnut naamasta ja yksi tatuointi oli ilmaantunut käsivarteen, mutta muuten se oli sama ihminen kuin aina ennenkin. Nyt voin jo myöntää, olin silloin joskus 13-vuotiaana ihastunut tähän kyseiseen jamppaan ja hän tiesi sen. Juteltiin siinä diskonjytkeessä ja hän totesi että " sä tykkäsit minusta silloin joskus. En kyllä ymmärrä että miksi."

 Se oli heittona aika arvaamaton ja yllättävä, ja sai minut vain nauramaan hermostuneesti. Joo, niinhän minä olin. Rupesin sitten siinä illan mittaan miettimään, miksi? Keksin, ettei hän kiusannut minua kuin kaikki muut. Hän oli myös hauska ja ystävällinen ja semmoinen ihme vetkula, rento ja itsevarma. Ja tottakai mukavannäköinen.

Eikä hän ollut muuttunut mihinkään. Älkää käsittäkö väärin, olen parisuhteessa ja onnellisessa sellaisessa, enkä vaihtaisi rakastani kehenkään toiseen. Ajatuksia herättävän pohdinnan tuloksena oli epävarmuus.

Muutummeko me kasvaessamme niin paljon kuin sanotaan? Hän ei ollut ainakaan muuttunut. Olenko minäkin oikeasti vielä se lihava lapsi joka seitsemän vuotta sitten antoi vaaleanpunaisen säiliöterottimen tuolle pikkumiehelle synttärilahjaksi ujostellen ja voitonriemuisena siitä, että olin löytänyt sellaisen mitä hän ihan vitsillä oli minulta pyytänyt. Olenko minä oikeasti kasvanut, päässyt edes hieman eroon kiusatun leimasta joka tuntuu aina vieläkin siintävän otsassani. Olenko minä eri näköinen? Tunnistavatko ihmiset minut vuosien takaa, vai olenko edes jäänyt mieliin?

Ajatuksia herättävä mietiskelyaihe ei ole vieläkään jättänyt rauhaa, vaan vielä välillä yhytän itseni ajattelemasta asiaa. Hassua ja toisaalta pelottavaa kuinka joku asia voi takertua ajatuksiin noin...

Mitä te ajattelette tällaisista asioista? Oletteko törmänneet vanhoihin tuttuihin ja kohdanneet jotain vastaavaa?

tiistai 16. heinäkuuta 2013

On pillihousuni haaroista ratkenneet

Tässä pohdiskellessani elämän syntyjä syviä (niin varmaan, enpäs oikeasti vaan jotain ihan höpönlöpöä vain :D) rupesin pohtimaan, mikä saa ihmiset niin vimmaisesti tavoittelemaan jotain, että he joko sinkoutuvat tähtiin asian onnistuessa tai kaatuvat kipeästi ja joskus loukkaavat itsensä peruuttamattomasti? Olipas runollista. Kysehän tässä pohdiskelussa on siis tällä kertaa laihduttamisessa.

Itselläni kesän alkupuoliskolla alkanut hoikistumis/kunnon parantumis/normaalipainoistumisprojekti, joka nyt ei oikein meinaa ottaa tulta alleen (lue, paino ei putoa ja tuntuu ettei tuloksia näy) innoitti mietiskelemään tätä. Tottakai se olisi kiva laihtua nopeasti, mutta olen niiiiin usein lukenut anoreksiaan sairastuneista painonpudottajista etten uskalla tehdä mitään "överiä". Tiedän rakastavani ruokaa ihan liikaa että pääsisin sellaiseen tilaan, tai siis pikemminkin joutuisin, mutta jotenkin myös tämä hidas painonpudotus ja hillitty liikunta kiristää hermoja. Okei, jotain on tapahtunut mutta vauhti olisi etanallekin hidasta.

Toisaalta, mikä saa meidät haluamaan muuttaa itseämme? Itse tunnen oloni epämukavaksi omissa nahoissani enkä osaa olla luonnollisesti omassa kropassani, joten jotain on siis tehtävä. Tottakai on kyse myös ulkonäöllisistä asioista, haluan olla kiinteämpi ja hoikempikin, jotta näyttäisin kivemmalta, vaikka se oma kulta onkin jo löytynyt joten ulkonäköä ei tarvitse siipan metsästämiseen käyttää. Yksi ikävimmistä ja inhottavimmista jutuista tämän kokoisena olemisessa on vaatteiden hajoaminen. Siis yksinkertaisesti joustavaa kangasta olevat housut (strechfarkut) kuluvat reisien sisäpuolelta hiuki ja ratkeavat koska jalkani hankaavat kävellessä vastakkain. Vähän kyllä nolottaa kun housut rätsähtävät rikki ja taas pitää kävellä housukauppaan. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä minä useamman kuukauden kävelen samoilla housuilla, mutta perkele kun pehmeä kangas kuluu nopeammin.

Urheilun lisäämisen myötä olen huomannut, kuinka alkukankeuden jälkeen asiat alkavat sujua jo hieman paremmin. En vieläkään pysty hölkkäämään kilometriä putkeen, mutta entisen 50 metrin pyrähdyksen sijasta pystyn hölkätä nätillä tahdilla jo 200 metriä ilman kuolemaa. Lenkkiaikani noin 4 kilometrin lenkillä on vähentynyt kymmenellä minuutilla, joten nopeutta on tullut lisää. Itse en huomaisi sitä niinkään, mutta uskollinen sports tracker jaksaa raksuttaa taskussani ja Jaakko, maailman ihanin poikaystävä jaksaa tsempata ja yleensä lähtee lenkeillekin mukaan.


Nyt pelottaa se, miten naisen käy kun muutto kauas pohjoiseen tulee vastaan. Laiskottaako ja läskitääkö vai pääsisinkö pienempiin mittoihin?

Olen jopa miettinyt tämänkaltaisen blogin aloittamista. Ensin se olisi varmasti vain itselleni, mutta projektin edistyessä varmaankin julkaisisin sen. Mitä mieltä te olette?

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Wasting lifestylen syndet :D



UUUH Yksi lemppariblogeistani, Wasting lifestyle täyttää jo vuoden! Onnea onnea onnea! Synttäriarvontaan voipi osallistua TÄÄLLÄ.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ihmisten tyhmyydestä

Olipa taas otsikointi, mutta kerrankin naulan kantaan. Asiaa olisi siis pentutehtailusta, joka puhuttaa sosiaalisissa medioissa aina tasaisin väliajoin.



Pentutehtailu ja siihen liittyvät syytökset on mietityttäneet minua viime aikoina melko paljon. Ensinnäkin, en ymmärrä kuinka joku haluaa ruveta tekemään rahaa koiranpennuilla ja kuinka moraali antaa myöten?! Tähän kysymykseen ei tulla varmaankaan koskaan saamaan vastausta, se vain on hyväksyttävä.

Minua kuitenkin ärsyttää se käytös, jota monet puhdasrotuisen, ns. "pedigree"-koiran omistajat tekevät. Jos omistat rekistöimättömän rotukoiran tai ehkä sekarotuisen, olet automaattisesti tukenut pentutehtailua! Oikeasti, mikä IHMEEN logiikka tuossa ajattelussa oikein on? Koira on automaattisesti pentutehtaan tuotos jos se ei maksa vähintään tonnia ja jos sen mukana ei tule hirveää määrää paperia. Enhän minä ole hankkimassa mitään Designhuonekalua tai maalausta johon tarvitaan aitoustodistus ja takuu ja kaiken maailman härpäkkeitä! Koira tulee aina olemaan ainakin minun elämässäni perheenjäsen, ihan sama onko sillä papereita tai ei. Enkä anna kenenkään sanoa että minun koirani kasvaa kieroon koska se oli halpa. En minä halua maksaa jostain rakkaasta niin paljoa rahaa, koska silloin se tuntuu sijoitukselta ja sitä rupeaa helposti ajattelemaan sen rahallista arvoa.

Moni myös sanoo että se on hyvä sijoitus. MIKÄ SIJOITUS? Koiran "arvo" (eli siis rahallinen arvo) lähtee syöksykierteellä kohti nollaa sillä siunaamalla kun se luovutetaan omistajalle. Ja julma totuus nyt vain on, että kun koira kuolee,  nuorena tai vanhana, se "sijoitus" on hävinnyt tuhka tuuleen.

Toki tiedän ja tiedostan että pentutehtaita on ja ne tuottavat suurimmaksi osaksi paperittomia rotukoiria ja sekarotuisia pikkupiskejä jotka menevät helposti kaupaksi. Mutta se että joku on teetättänyt koirallaan pennut ilman papereita ja kaiken maailman astutusmaksuja ja sen sellaisia härpäkkeitä, ja se leimataan heti pentutehtailuksi? Ei mene jakeluun. Paperittomat pennut voivat myös tulla rakastavasta kodista, jossa niistä on huolehdittu tarkasti ja monipuolisesti. Esimerkiksi meidän Taneli on tällainen paperiton rotukoira, josta TIEDÄMME ettei se ole pentutehtaasta ja tiedämme että siitä ja sen sisaruksista huolehdittiin hyvin.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

CAVAn arvonta

En kauheasti lueskele blogeja koska niihin jää niin helposti koukkuun, mutta yksi on joka pysyy, nimittäin CAVA! Viime kesänä toisen ihmisen koneella näin tämän blogin auki ja rupesin kurkistelemaan yhä enemmän ja pianhan sitä luettiin jo ahkerasti :) Rehellinen, ihanan Kaapo-koiran omistaja, Cava kuuluu blogi-lukusuosikkeihini yhä edelleen. Nyt hänellä on TÄLLAINEN arvonta menossa :)

http://www.cavablogi.com/2013/06/arvonta-bloggaajille.html Tuossa vielä linkki sellaisenaan :) Kaikki bloggarit osallistumaan, katsotaan ketä onni suosii! :)

torstai 13. kesäkuuta 2013

Rakkautta ja piikkilankaa

Ehheh, tuota popitettiin silloin muksuina... Kuka muistaa?

Sen suuremmitta puheitta, Voilá!


Kuvia ei ole muokattu yhtään, koska a) Sävyt meni aikas justiinsa eikä melkeen ja b) OLENLAISKA_APINA. En ole edes leimaussuhruja näköjään putsaillut pois, hyi mua. :DD

Kynsillä on siis Golden Rosen 06 (saatu, voitin Golden Rosen vappuskabassa), tuollainen roosanpinkertävä jossa on ihan HILLITTÖMÄSTI kultaista shimmeriä! Leimojen suhrut kyllä aika tehokkaasti peittävät mutta... Joo. En ymmärrä mikä noissa leimoissa oli, ehkä se johtui Seppälän halpakakkaskreipperistä, tai sitten tekniikka  ei muistunut mieleen... Joka tapauksessa, ei nuo tuhrut niin kamalat edes olleet. Minusta niistä tuli sellainen hyvin... toisen maailmansodan aikaista rakkautta-fiilis. Leimat on Bundle Monsterin 323-laatasta. Leimauslakkana käytin Dependin mustan jämiä :D Kynnet on taas näköjään ihanan eripituiset... Möks.

 
Hyhhyh mikä tuhrusormi :D

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Turvalakkaus hakusessa

Turvalakkausta siis tässä yrittelin, valitettavasti en ole ihan varma siitä ovatko nämä sitä... ihan kivat niistä tuli muttei kuitenkaan sitä mitä tarvitsin... Siispä otan reissuun mukaan kuntoa kohottamaan Monaco Bluen GTltä ja jonkin sen alle soveltuvan sinisen lakan.

Olen lähdössä Kuvataidekasvatuksen pääsykokeisiin. Pitäkää siis peukkuja, oli ne sitten maalattuja tai naturelleja!


Huomaatte varmaan että alan olla hermostunut, kädet tärisee niin ettei leimoja saa suoraan ja kuvia teräviksi, ja kynsinauhojen repiminen on alkanut...

Kynsillä siis A-Englandin Dragon, ihanuus mutten osaa nauttia siitä nyt niin kovaa kun alkaa jännittää. Tiedättekö miksi alkaa jännittää? KOSKA KAIKKI SITÄ KYSELEE! Jos ne vain moikkaisivat ja lörpöttelisivät jotain, en ajattelisi koko asiaa. Mutta perkele. "jännittääkö?" "eikö vielä jännitä?" HNNNGGGH!
Lisäksi Konadin vaaleanvihreällä leimattu kuvio Bundle Monsterin laatasta BM 312. Vähän tuohon keskisormelle tuli harrastettua kikkailua... jämäkuviota.


Onko teillä turvalakkauksia?

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kesänkynnysshoppailuhuumanhuipennus

Höh häh mikä sanahirviö... Joka tapauksessa, tässä postauksessa on siis kyse shoppailun tuotoksista. (d'uh). Elikkäs, taidan olla vähän selityksen velkaa...

Olen yrittänyt rajoittaa ja koko kevään melko hyvin siinä onnistunutkin. Nyt palkitsin itseni a) ekan opiskelujakson päätöksestä b) kevään kestäneestä ostolakkoilusta c) erinäisistä asioista. Öh. Olen ostanut kaksi nahkatakkia, mutta niistä näette sitten kuvaa tarkemmin kun olen laihtunut... Juu. Päätin laihtua. Ei siitä sen enempää, tämä ei ole laihdutusblogi. Saatan ehkä joskus hihkaista jonkun välietapin saavutetuksi, mutta muuten se saanee jäädä melkolailla minun ja puntarin väliseksi asiaksi... :D Lakkoihin ja lakka-lainalaisuuksiin.



Kynsikirppikseltä olen ostanut nämä neljä murmelia. Leimauslaattoja, joissa oli kivoja kuvia. Vihdoin viimein tajusin miten leimaus menee! Jostain syystä saan sen onnistumaan vain isän luona lakatessa, joten taidan kiikuttaa tämä kaunokaiset sinne... Bundle Monsteria siis kyseessä. Kyselkää jos kysytyttää :)

 Adenina-verkkokaupasta kotiutui A Englandin ihanuuspojat (joo ajattelen että nämä on vähän kuin veljekset... ) Dragon (yllä) ja Saint George. Mitkä jumaluudet! Minulla on itseasiassa suuren luokan suunnitelmia Dragonin varalle sitten kun Hobitin toinen osa ilmestyy.... Keksittekö mitä?

A Englandin lakkojen jumalaisenhurmaaviin sävyihin uppoutuneena taisin tilata niitä hieman lisääkin, vaikken ole saanut näitä edes vielä kynsille... :DD ehheh...Ne vain olivat niin upeita luonnossa. Jotain niin... jumalaista. Myös lakkojen taustalla olevat ideat ja taide innosti minua, olen suuri tarujen ja tarinoiden ystävä.


Nämä mamman luo kotiutuneet ovat taas laattaa lukuun ottamatta Mimaxilta. (Laatta on myös Adeninalta :3) Orlyn Dark Shadows-sarjan Decades Of Dysfunction, joka seikkailikin viime lakkailupostauksessa kynsillä. :) Kuten myös tuo sininen ihanuus, Tiffany Case O.P.In Bond Girls-sarjasta, Liquid sand-lakka joka oli rakkautta ensi lakkauksella! Niiden seuraksi kotiin matkasi vielä Jinx, niin ikään O.P.In Bondtyttelisarjalainen, oranssi Liquid sand jota en malta odottaa...

Tunnustetaan, Mimaxilta lähti loputkin Bond Girls-sarjan lakat tulemaan kotia kohti. Siis pian löytyy koko rivi kauniita naisia ja ihania lakkoja (voi kun voisinkin sanoa hyllystä...) Minun reaktioni tilausten lähetyksen jälkeen näkyy tuolla kollaasissa. Rahanmenoa ei voi... ei voi! MITÄ MÄ TAAS TEIN? RAHAT MENEE JUMALAUTA!


En ole mikään suurin Bond-fani, mutta täytyy tähän loppuun sanoa että Sir Sean Connery on ehdottomasti ainut oikea Bond!

Onko teillä tapahtunut tällaista totaalista lipeämistä ostosten suhteen, kun jotain jumalaista on tullut vastaan? :)


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Työ ja huvi

Ajattelin tähän väliin kirjoittaa mielipiteitäni ja ajatuksiani. Kuten jotkut lukijoistani ovat ehkä höpötyksistäni ymmärtäneet, olen pitänyt tässä välivuoden lukion jälkeen. Juuri tänään oli Pohjalaisessa, paikallislehdessä, pääkirjoitus joka käsitteli välivuotta. Olen kirjoituksen kanssa täysin samaa mieltä, välivuosi ei ole lusmuilua varten, vaan siitä pitää ottaa hyöty irti. Oli se sitten työharjoittelua, armeija, itsenäistä opiskelua tai mitä tahansa tuottavaa ja hyödyllistä.

Minusta on kuitenkin epäreilua, että välivuodella on niin kamalasti korvaan särähtävä kaiku. Niinkuin välivuoden pitäjillä olisi jotenkin matalampi työmoraali tai he olisivat saamattomia. Minun välivuoteni syntyi niin, että pääsin Ammattikorkeakouluun, lopetin siellä opiskelun noin reilun kuukauden jälkeen ja päädyin opiskelemaan avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden ja aikuiskasvatustieteiden perusopintoja eli Approa. Tuo päätös, päätös jättäytyä koulusta pois, tapahtui nopeasti, ja kaikki eteni sellaisella vauhdilla että hirvitti. Kokoajan itketti ja pelotti että mitä jos teen elämäni virheen, olisiko vielä pitänyt miettiä. Miettiminen onkin ollut aina ongelmani tällaisissa asioissa. Kaikki on pitänyt aina miettiä loppuun asti ja vielä kertaalleen sen jälkeen, jolloin asioita on mennyt ohitseni.



Nyt olen onnellinen että tein tuon päätöksen päätä pahkaa, sillä sen lisäksi että se oli oikea päätös, opin myös siitä hieman heittäytymään elämään. Tällä hetkellä Approni on valmis ja odottelen todistusta postissa saapuvaksi. Ensiviikolla on vuorossa pääsykokeet. Välivuoden aikana olen myös saanut miettiä, onko kuvataidekasvatus todella sitä mihin haluan pyrkiä ja mitä haluan tehdä. Tällä hetkellä se tuntuu omalta alalta. Luultavaa on, etten pääse kouluun sillä pääsykokeisiinpääsijöissäkin olin hännänhuippuna. Olen kuitenkin tehnyt suunnitelmat jo ensivuoden varalle, jos toinen välivuosi on kohtaloni. Tavalla tai toisella aion päästä haluamaani kouluun. Myönnän, olen epäillyt itseäni ja päätöksiäni, mutta se on osa elämää. Kaikkea ei pidäkään ottaa itsestäänselvyytenä.

Kaiken tämän pohtimisen ja opiskelun ohella olen saanut työskennellä vaasalaisessa firmassa, jossa olen ollut kesätyöntekijänä jo usean vuoden ajan. Olen oppinut siellä paitsi lisää työtehtäviä, joista voin hyötyä myös myöhemmässä elämässä, totuuksia työyhteisön jäsenenä olemisesta, ihmissuhteista ja tavoista joita työelämässä noudatetaan. Olen oppinut itsestäni myös sen, että minun pitää saada työskennellä ihmisten kanssa. Numerot eivät ole ystäviäni. Tiedän ainakin sen, että Isona minusta ei tule kirjanpitäjää.

Miten teidän elämässänne on käynyt? Onko kaikki sujunut niinkun on pitänytkin? Onko mitään suunnitelmia ollutkaan?

perjantai 31. toukokuuta 2013

Olen täällä taas + lakkiaiskynnet


Kas näin, olen palaillut blogimaailmaan pienen tauon jälkeen, joka tuli tarpeeseen. Pohdin sitä, jatkanko blogin pitämistä ollenkaan, sillä alkoi tuntua siltä että oli pakko blogata. Teinkin päätöksen että teen blogia tästä eteenpäin yhä enemmän omilla säännöilläni, silloin kuin siltä tuntuu. Lisäksi tarvitsin aikaa itselleni. Niin moni kuin teistä harvoista lukijoista lukeekin blogiani kynsijuttujen takia, olen päättänyt että tämän blogin painopiste siirtyy enemmän lifestyle-blogin puolelle. Kynsiä tulee yhä olemaan, mutta liian usein on minulle käynyt niin että olen halunnut kertoa teille jostain ihan muusta, ja olo on ollut "pitäisi tehdä kynsistä kun tämä on kynsiblogi." No, nyt se ei enää ole kynsiblogi. Tulette lukemaan täältä yhä enemmän asioita elämästäni ja ajatuksistani.

Kuten näette, ulkoasu on uusi. Banneria myöten. Minua suretti liikaa katsella vanhaa blogia... Nyyti on liittynyt Riston ja muiden enkelihamstereiden joukkoon ja arvostelee lakkauksiani nyt pilven päältä. Se ei tietenkään ollut helppo päätös, mutta kun olin sen vierellä viimeiset hetket eläinlääkärillä tajusin että se oli oikea päätös. Nyyti oli jo väsynyt ja se nukahti hyvillä mielin, ilman taistelua tai vastaanpanemista. Jos olen ihan rehellinen niin minusta näytti kuin se olisi hymyillyt nukahtaessaan....
Nyyti pääsi lepäämään mökille aurinkokiven kupeeseen Risto-herran viereen. Siihen paistaa aurinko ja vieressä tuoksuvat puutarhan antimet. Siellä sen on hyvä olla..

Lakkahamsterin kruunu on nyt periytynyt Vilholle, joka ei oikein tiennyt miten suhtautua asiaan. Sen käytöksestä on huomannut että nuoriherra on hämillään kun Nyytin tuoksut pikkuhiljaa hälvenevät kotikolojen nurkista.

Minä en siis saa lakkia, vaan hyvä ystäväni Marski. Myöhemmissä postauksissa saatatte nähdä lakkiaisjuhla-asuani, mutta tässä huomista varten kynsiä. Sen verran voin vinkata että sävyyn sopivat ainakin kengät ;D
 
Mimaxilta ostetut O.P.In Tiffany Case- liquid sand Bond-girls kokoelmasta ja Orlyn Dark Shadows-elokuvakokoelmasta (pakko sanoa, Johnny Depp + Tim Burton = pakko-olla-hyvä-leffa!) Decades of Dysfunction, kermanvaaleanmikälievärinen ihanuut joka peitti kahdella kerroksella. Tiffany Casen koettuani voin sanoa, Aim in loov <3 Tuo kimallus ja tuntuma ja autuaallisen nopea kuivuminen, oih! lisäksi paketissa tuli samasta sarjasta Jinx, joka pääsee kynsille myöhemmin :) Sen suuremmitta sanoitta, lisää kuvia :)
 
 
 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tauko - Palaan kyllä. Joskus.

Ajattelin olla reilu ja ilmoittaa teille rakkaat lukijani, niin vähän kuin teitä onkin, että blogi jää joksikin aikaa tauolle. Syy tähän on kiireet, stressi ja suru.

 Huomenna Nyyti lähtee viimeiselle matkalleen ja pääsee nukkumaan mökkipihan multiin, Neiti on niin vanha ja väsynyt eikä kivuiltakaan ole vältytty että on levon aika.

Lisäksi pian on pääsykokeet ja perheensisäiset stressinaiheuttajat huolettavat. Rakkaista on kova huoli kun sairaus iskee.

Toivon ymmärrystä ja pyydän, että jokainen joka on vähänkään nauttinut postauksistani, ei menettäisi toivoaan niiden suhteen. Minä palaan vielä, mutta nyt on aika itselle ja läheisille.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kevätterveisiä, -väsymystä ja -kiireitä.

Hei kaikki taas, ja suokaatte anteeksi epäaktiivisuuteni :D Tässä on meneillään hirmuista hässäkkää kaiken kanssa, joten en ole kerinnyt pahemmin bloggailemaan. Monet ihanat lakkauksetkin olen tehnyt, mutta päässyt kameranvarteen vasta kun kärkikuluma on rystysissä asti, tai ainakin melkein. En ole viitsinyt ottaa kuvia sellaisista kynsistä... Varastossa on kuitenkin useammatkin kynnet, kunhan saisin ne koneelle ja kuvat käsitellyksi :D

Mitäkö hässäkkää on? Noh, perushötinän lisäksi olen lähdössä reissuun viikoksi Mummun kanssa. Ei oikeasti biologisesti minun oma mummuni, mutta henkisesti minun oma mummuni :) Lähdetään lämmittämään luitamme viikoksi Kreikan auringon alle!

 Pargaan! Eikö olekin maailman suloisin, ihanin pieni kreikkalaiskylä? Talvisin asukkaita on noin 4000, ja kesäisin sitten turistien myötä enemmän. Olen jo lakannut kyntenikin kreikkalaissävytteisesti fiilistellen tulevaa reissua :D Toisaalta ahdistaa lähteä koska kotona olisi niin sata asiaa tehtävänä...
Pian on pääsykokeet. Ei jösses, mua pelottaa niin kovaa. Se, että mitä jos en pääse ees pääsykokeisiin? Entä jos pääsen mutten kouluun? Turha reissu ja taas vuosi väliä... Entä jos pääsen kouluun? Joudun muuttamaan yksin kauas kaikesta, joko Helsinkiin tai Rovaniemelle. Minä, joka en osaa olla KOTONAKAAN yksin! Apua...

Tässä keskiviikkona vien muutaman taulun nuorten kokoelmanäyttelyyn, Vaasan Atelje Torniin :) Jos tuttuja kiinnostaa niin sinne vain katselemaan :)

Ja tuntemattomatkin saa mennä katsomaan :D

Jotenkin tuntuu että ryntäilen edestakaisin koko kevään saamatta mitään aikaiseksi. Saanhan mä aikaiseksi vaikka mitä, mutta jotenkin tuntuu siltä että pitäisi saada aikaisemmaksi enemmän. Laihtua. Siivota. Opiskella. Säästää. Huoh... sen sijaan lihon, sotken, opiskelen hiiiiiiitaaaaaastiiiiiiiii ja öh... yritän olla tuhlaamatta. ÄÄÄÄH!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Pihvi miehen tiellä pitää (vaikkakin kasvis sellainen)

Öh, otsikointi taas loistaa älykkyydellään... No jooh, siispä. Jaakko oli viikonloppuna töissä raukkaparka aamukuudesta kahteen, kun minä jäin röhnöttämään kotiin. Siispä ajattelin olla ihana (:D) ja laittaa herralle ruokaa kun hän palajaisi kotio. Siispä, Hälsans Kök-kasvisleikkeet esiin ja perunat, sipulit sekä porkkanat mausteiden ja öljyn kanssa uuniin. Katsotaan mitä tapahtuisi...



Kuten jo aiemminkin sanoin, olen Buzzador eli saan osallistumistani kampanjoista tuotteita testattavaksi ja arvioitavaksi, joista sitten kerron Teille rakkaat lukijat :) Kasviskammoisena löllykkäihmisenä otin jännityksellä haasteen vastaan ja aloin testaamaan Hälsans Kök-merkkisiä pakasteita, jotka ovat kasvistuotteita. OVO-vegetaarisia, eli niissä on käytetty kananmunan valkuaista.



Leikkeet oli hyvin leivitetty ja paistoin ne pannulla varsin nopsakkaasti, ja toisin kuin useimmat "einesruoat" jotka paistetaan leivitettynä pannulla, tästä pinnasta tuli kivan rapsakka :3 Sitten peruna-porkkana-sipulipaistosta lisäksi ja lautaselle. Mutta mitä sanoi raavas raati?


Ensin se oli tyytyväinen. "Ihana nainen laittanut minulle ruokaa oioioi<3" ainakin melkein. :D
Sitten se kuuli että leikkeet ei olekaan LIHAA. O-ou... Kuvasta näkee epäilyksen kasvavan. "Mitäs peliä tämä tämmöinen on?"
Sitten, pienen yllyttämisen jälkeen maistettiin. Ja eikun ääntä kohti! "oMNOMNOMNOMNOM!!"

Ja lopputulema?...


"Otatko lisää? " "Joo!" Valitettavasti jäljellä oli enää vain peruna-tsydeemiä, leikkeet meni jo :D Sitä se sitten puputti vielä vähän lisää, mutta sanoi että syö mielellään toisenkin kerran tätä, varsinkin leikettä! Taas yksi luolamies vakuutettu! 2/4 Hälsans Kök-tuotetta kokeiltu, molemmat sai peukut ylös. Kaksi jäljellä... To Be Continued!

ps. Jälkkäriksi oli Muumi-lakritsipötköt. :3

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Liekehtivä tyttö ja lehtivihreää

Lueskelin tässä yhtä joululahjaksi saamaani kirjaa ja sain siitä idean lakkauksiin..


Ja ei, kyse ei ole liekkikuviosta. Peeta naamioi itsensä ensimmäisessä kirjassa, joten niin ajattelin minäkin. :D


Kynsillä Gina Tricotin Pistage Dream, jonka päälle leimaukset Yver Rocherin Rayon Vert-nimisellä lakalla. Kuvio on Mimaxilta ostamastani A20-leimauslaatasta. Olin yllättävän tyytyväinen lopputulokseen, kerrankin vähän hillitympää vaikkei vihreä niin hillitty väri kynsillä olekaan :D Alla eri valoissa olevia kuvia, muokkaamattomana.




Tässä yllä olevassa kuvassa värit ovat ehkä oikeimmat. Paitsi sormieni... :D


Oltiin töistä tykyilemässä ja nauramassa itseämme työkykyisiksi. Oli hauskaa :)


Tässä vielä lakat joita käytin. Huomatkaa, unohdin aluslakan kun laitoin kynnenkovettajaa. Saa nähdä miltä näyttää kun lakat poistetaan... Ja kyllä, lankesin Seche Viten ansaan, ja olen koukussa :D Ihana päällyslakka!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Viimeinen O.P.I uunista ulos!

Ei siis kirjaimellisesti. Varastossa on vielä yksi kokeilematon O.P.I, mutta tuo Goldfinger on kummitellut lakkalaatikossa NIIN kauan että sille oli pakko keksiä jotain käyttöä. Kas niin...


Pohjalla on jo kauan himoitsemani Viva La Divan nro 142 (minua niin harmittaa tämä nimettömyys, keksin kohta jotkut omat nimet näille! MUR!) Nudena minulle täydellinen, juuri oikean värinen <3  Kultainen onkin sitten O.P.In Goldfinger ja musta (älkää välittäkö pikkurillin tuhrusta) on O.P.In Lady in Black. Leopardirakkautta!


On tuo kultainen herkku!


Vielä vähän kuvaa, ja luoja armahtakoon noita kynsinauhoja... D: *ristinmerkki*


TANELIII!!! "MITÄÄÄ!? tulit kotiin?!" Mussukka <3 minun tekemä villapaita päällä ja taas melkein nakkena, ollaan justiinsa käyty sen kanssa parturissa :3 raukka broileri :D

torstai 18. huhtikuuta 2013

Mamma Är min Bästis..

Och Vi äter bara KÖTT!

No ei oikeasti, ei olla pelkkää lihaa lappavia otuksia. Mulla oli pienenä t-paita jossa luki isolla " Mamma är min Bästis" eli ruotsia taitamattomille, äiskä on mun bestis :D Päätettiin tänään viettää äitin kanssa yhteinen ruokatuokio. Ensin lähdettiin haahuilemaan Vaasan Prismaan, ja koriin tarttui kaikkea kivaa ja hyvää ja epäterveellistä.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, olen Buzzador. Se tarkoittaa siis sitä että osallistun valitsemiini kampanjoihin (onnen potkaistessa) ja testaan, esittelen ja raportoin tuotteesta. Kerron rehellisen mielipiteeni siis. Sain testiin Hälsans Kök-tuotteita, joita sitten haettiin Prismasta äiskäliinin kanssa. Kauan etsittiin ja sieltä pakkasesta ne viimein löytyi. Pakkauksen ulkonäkö on mukavan pirteä ja ainakin ensimmäisen maistamisen perusteella kuva kannessa on varsin todenmukainen!


Jos joku ei siis vielä hoksannut, Hälsans Kök-tuotteet on kasvisruokia, OVO-vegejä jos ollaan tarkkoja. Paitsi Falafel. Mutta siis OVO-vegetaarisuus meinaa sitä että siinä on kananmunaa. Noh, olen melko vannoutunut lihansyöjä ja myönnän että syön liian harvoin kasviksia ja vihanneksia. Suoraan sanottuna olin skeptisen ennakkoluuloinen, koska jostain epämääräisistä "lihaa muistuttavista" soija-nakeista jota olen joskus erehtynyt maistamaan olen saanut melko epämääräisen fiiliksen. siis YÖK.  Joten epäilin näitäkin. Kuten ehkä näette...


Syön ihan liikaa kaikkea epäterveellistä, joten päätettiin äitin kanssa olla extremejä ja tehdä kasvisruoan lisäksi salaattiakin! Piti vähän pelleilläkkin mutta sitten vakavoiduttiin.


Äiti teki salaatin asiantuntevasti, koska jos minä olisin tehnyt sen niin lopputulos olisi muistuttanut Tsernobylistä kotoisin olevaa mursupaistosta... HÄH? Minä paistoin sitten pihvit. Naureskelin äitille että niissä oli valmis kuviointi, huijausta! kuvassa siis suoraan pakkauksesta otetut pihvit. Mutta sitten tajusin että ne on kypsennetty aiemmin, siitä viivat. Näyttivät epäilyttävästi lihalta. Paistaessa ne eivät tuoksuneet oikein miltään, vaikka epäillen sörkin niitä veitsellä pitkin pannua.


Eikö näytäkin hyvältä? Salaatissa oli siis luumutomaatteja, salaattia, punasipulia, kurkkua ja feta-oliivi-valkosipuli-jutskaa. Tutkimme ruokaa... Ja lopputulema oli tyhjä lautanen. :D

Mitä ajattelin tuotteesta? Näytti liian hyvältä ollakseen totta. Maku ja koostumus olivat yllättävän hyvät, melkein lihankaltainen. Mietimme äidin kanssa menisikö vege-sukulaistyttömme halpaan jos huijaisimme hänet syömään näitä. Ei ehkä, mutta vaikka kasvikset ovatkin mielestäni "pupunruokaa" syön näitä mielelläni toistekin. Äiti totesi että "parempia kuin odotin, nämä oli parempia kuin työpaikan ruokalan kasvispihvit." Minusta näitä ja työpaikan kasvispihvejä ei voisi laittaa edes samalle lautaselle. Ehkä minäkin opin syömään joskus terveellisesti :D Tämä oli hyvä alku. :D Suosittelen.

Yksi Skeptisyys osoitettu turhaksi, kolme jäljellä. Miten käy Kasvispyöryköiden, seesaminugettien ja Kasvisleikkeen kanssa? To Be Continued...

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Napajäätiköt sulaa

Joo hehheh derpsistä vaan sinnekin otsikon osalta :D Tuntuu että lumet on sulaneet täältä niin että humahti! Jossain vielä näkyy likaista valkoista töhnää mutta kyllä se kevät sieltä tulee ja sitä myöten takatalvi... :D

Asiaan. Eli kynsiin.


Kas näin. Ja huom, käteni EIVÄT ole oikeasti noin punaiset. Näytän ihan keitetyltä hummerilta näissä kuvissa... TT-TT Muttah. Kynsillä Wet n Wildin Megalast-lakoista ihhhana keväisen minttukaramellinen, I Neel a Refresh-Mint. Kiva nimi :D Oikeasti aavistuksen vihertävämpi eli mintumpi, mutta koska en saanut näitäkään vammakoneella käsiteltyä... Liukuvärjäyksessä O.P.In Alpine Snow ja peukku-pikkurilli-akselilla Wild & Mildin kynsitarrat. Tässä kohtaa kysyn, MITÄ ihmettä ajattelin? Muuten kiva ja simppeli lakkaus, ja sitten ryssin sen jollain tippitarroilla?! D: C'Moon!


Liukuvärjäys on enemmän minun mieleeni tällaisena, enkä ole edes lähtenyt kokeilemaan sitä sileämpää versiota jossa häärätään kahdella märällä lakalla yhtä aikaa. Noista kärjistä tulee mieleen meren tyrskyt... :D


Ja Luoja anna anteeksi huonosti hoidetut käteni ja koppuraiset, revityt kynsinauhani. Tässä viimeisessä kuvassa on ehkä oikein väri sekä käteni että lakan osalta. Täytyy tuosta Wettiksestä sanoa, että siinä oli jumalaton suti! vedin yhdellä vedolla pikkurillin kynnen ja meni vielä reunoilta yli! Isot sudit on kivoja, mutta tässä alettiin olla jo jenkkimeiningin rajoilla; ei mitään järkeä. Toisaalta minulla on aika kapea ja pieni pikkurillin kynsi, jos vertaatte esim. keskisormeen. Peittävyys lakassa oli hyvä ja helppo levittää (jos sutia ei huomioitu) ja onneksi suti oli sentään pyöristetty!