tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ihmisten tyhmyydestä

Olipa taas otsikointi, mutta kerrankin naulan kantaan. Asiaa olisi siis pentutehtailusta, joka puhuttaa sosiaalisissa medioissa aina tasaisin väliajoin.



Pentutehtailu ja siihen liittyvät syytökset on mietityttäneet minua viime aikoina melko paljon. Ensinnäkin, en ymmärrä kuinka joku haluaa ruveta tekemään rahaa koiranpennuilla ja kuinka moraali antaa myöten?! Tähän kysymykseen ei tulla varmaankaan koskaan saamaan vastausta, se vain on hyväksyttävä.

Minua kuitenkin ärsyttää se käytös, jota monet puhdasrotuisen, ns. "pedigree"-koiran omistajat tekevät. Jos omistat rekistöimättömän rotukoiran tai ehkä sekarotuisen, olet automaattisesti tukenut pentutehtailua! Oikeasti, mikä IHMEEN logiikka tuossa ajattelussa oikein on? Koira on automaattisesti pentutehtaan tuotos jos se ei maksa vähintään tonnia ja jos sen mukana ei tule hirveää määrää paperia. Enhän minä ole hankkimassa mitään Designhuonekalua tai maalausta johon tarvitaan aitoustodistus ja takuu ja kaiken maailman härpäkkeitä! Koira tulee aina olemaan ainakin minun elämässäni perheenjäsen, ihan sama onko sillä papereita tai ei. Enkä anna kenenkään sanoa että minun koirani kasvaa kieroon koska se oli halpa. En minä halua maksaa jostain rakkaasta niin paljoa rahaa, koska silloin se tuntuu sijoitukselta ja sitä rupeaa helposti ajattelemaan sen rahallista arvoa.

Moni myös sanoo että se on hyvä sijoitus. MIKÄ SIJOITUS? Koiran "arvo" (eli siis rahallinen arvo) lähtee syöksykierteellä kohti nollaa sillä siunaamalla kun se luovutetaan omistajalle. Ja julma totuus nyt vain on, että kun koira kuolee,  nuorena tai vanhana, se "sijoitus" on hävinnyt tuhka tuuleen.

Toki tiedän ja tiedostan että pentutehtaita on ja ne tuottavat suurimmaksi osaksi paperittomia rotukoiria ja sekarotuisia pikkupiskejä jotka menevät helposti kaupaksi. Mutta se että joku on teetättänyt koirallaan pennut ilman papereita ja kaiken maailman astutusmaksuja ja sen sellaisia härpäkkeitä, ja se leimataan heti pentutehtailuksi? Ei mene jakeluun. Paperittomat pennut voivat myös tulla rakastavasta kodista, jossa niistä on huolehdittu tarkasti ja monipuolisesti. Esimerkiksi meidän Taneli on tällainen paperiton rotukoira, josta TIEDÄMME ettei se ole pentutehtaasta ja tiedämme että siitä ja sen sisaruksista huolehdittiin hyvin.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

CAVAn arvonta

En kauheasti lueskele blogeja koska niihin jää niin helposti koukkuun, mutta yksi on joka pysyy, nimittäin CAVA! Viime kesänä toisen ihmisen koneella näin tämän blogin auki ja rupesin kurkistelemaan yhä enemmän ja pianhan sitä luettiin jo ahkerasti :) Rehellinen, ihanan Kaapo-koiran omistaja, Cava kuuluu blogi-lukusuosikkeihini yhä edelleen. Nyt hänellä on TÄLLAINEN arvonta menossa :)

http://www.cavablogi.com/2013/06/arvonta-bloggaajille.html Tuossa vielä linkki sellaisenaan :) Kaikki bloggarit osallistumaan, katsotaan ketä onni suosii! :)

torstai 13. kesäkuuta 2013

Rakkautta ja piikkilankaa

Ehheh, tuota popitettiin silloin muksuina... Kuka muistaa?

Sen suuremmitta puheitta, Voilá!


Kuvia ei ole muokattu yhtään, koska a) Sävyt meni aikas justiinsa eikä melkeen ja b) OLENLAISKA_APINA. En ole edes leimaussuhruja näköjään putsaillut pois, hyi mua. :DD

Kynsillä on siis Golden Rosen 06 (saatu, voitin Golden Rosen vappuskabassa), tuollainen roosanpinkertävä jossa on ihan HILLITTÖMÄSTI kultaista shimmeriä! Leimojen suhrut kyllä aika tehokkaasti peittävät mutta... Joo. En ymmärrä mikä noissa leimoissa oli, ehkä se johtui Seppälän halpakakkaskreipperistä, tai sitten tekniikka  ei muistunut mieleen... Joka tapauksessa, ei nuo tuhrut niin kamalat edes olleet. Minusta niistä tuli sellainen hyvin... toisen maailmansodan aikaista rakkautta-fiilis. Leimat on Bundle Monsterin 323-laatasta. Leimauslakkana käytin Dependin mustan jämiä :D Kynnet on taas näköjään ihanan eripituiset... Möks.

 
Hyhhyh mikä tuhrusormi :D

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Turvalakkaus hakusessa

Turvalakkausta siis tässä yrittelin, valitettavasti en ole ihan varma siitä ovatko nämä sitä... ihan kivat niistä tuli muttei kuitenkaan sitä mitä tarvitsin... Siispä otan reissuun mukaan kuntoa kohottamaan Monaco Bluen GTltä ja jonkin sen alle soveltuvan sinisen lakan.

Olen lähdössä Kuvataidekasvatuksen pääsykokeisiin. Pitäkää siis peukkuja, oli ne sitten maalattuja tai naturelleja!


Huomaatte varmaan että alan olla hermostunut, kädet tärisee niin ettei leimoja saa suoraan ja kuvia teräviksi, ja kynsinauhojen repiminen on alkanut...

Kynsillä siis A-Englandin Dragon, ihanuus mutten osaa nauttia siitä nyt niin kovaa kun alkaa jännittää. Tiedättekö miksi alkaa jännittää? KOSKA KAIKKI SITÄ KYSELEE! Jos ne vain moikkaisivat ja lörpöttelisivät jotain, en ajattelisi koko asiaa. Mutta perkele. "jännittääkö?" "eikö vielä jännitä?" HNNNGGGH!
Lisäksi Konadin vaaleanvihreällä leimattu kuvio Bundle Monsterin laatasta BM 312. Vähän tuohon keskisormelle tuli harrastettua kikkailua... jämäkuviota.


Onko teillä turvalakkauksia?

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kesänkynnysshoppailuhuumanhuipennus

Höh häh mikä sanahirviö... Joka tapauksessa, tässä postauksessa on siis kyse shoppailun tuotoksista. (d'uh). Elikkäs, taidan olla vähän selityksen velkaa...

Olen yrittänyt rajoittaa ja koko kevään melko hyvin siinä onnistunutkin. Nyt palkitsin itseni a) ekan opiskelujakson päätöksestä b) kevään kestäneestä ostolakkoilusta c) erinäisistä asioista. Öh. Olen ostanut kaksi nahkatakkia, mutta niistä näette sitten kuvaa tarkemmin kun olen laihtunut... Juu. Päätin laihtua. Ei siitä sen enempää, tämä ei ole laihdutusblogi. Saatan ehkä joskus hihkaista jonkun välietapin saavutetuksi, mutta muuten se saanee jäädä melkolailla minun ja puntarin väliseksi asiaksi... :D Lakkoihin ja lakka-lainalaisuuksiin.



Kynsikirppikseltä olen ostanut nämä neljä murmelia. Leimauslaattoja, joissa oli kivoja kuvia. Vihdoin viimein tajusin miten leimaus menee! Jostain syystä saan sen onnistumaan vain isän luona lakatessa, joten taidan kiikuttaa tämä kaunokaiset sinne... Bundle Monsteria siis kyseessä. Kyselkää jos kysytyttää :)

 Adenina-verkkokaupasta kotiutui A Englandin ihanuuspojat (joo ajattelen että nämä on vähän kuin veljekset... ) Dragon (yllä) ja Saint George. Mitkä jumaluudet! Minulla on itseasiassa suuren luokan suunnitelmia Dragonin varalle sitten kun Hobitin toinen osa ilmestyy.... Keksittekö mitä?

A Englandin lakkojen jumalaisenhurmaaviin sävyihin uppoutuneena taisin tilata niitä hieman lisääkin, vaikken ole saanut näitä edes vielä kynsille... :DD ehheh...Ne vain olivat niin upeita luonnossa. Jotain niin... jumalaista. Myös lakkojen taustalla olevat ideat ja taide innosti minua, olen suuri tarujen ja tarinoiden ystävä.


Nämä mamman luo kotiutuneet ovat taas laattaa lukuun ottamatta Mimaxilta. (Laatta on myös Adeninalta :3) Orlyn Dark Shadows-sarjan Decades Of Dysfunction, joka seikkailikin viime lakkailupostauksessa kynsillä. :) Kuten myös tuo sininen ihanuus, Tiffany Case O.P.In Bond Girls-sarjasta, Liquid sand-lakka joka oli rakkautta ensi lakkauksella! Niiden seuraksi kotiin matkasi vielä Jinx, niin ikään O.P.In Bondtyttelisarjalainen, oranssi Liquid sand jota en malta odottaa...

Tunnustetaan, Mimaxilta lähti loputkin Bond Girls-sarjan lakat tulemaan kotia kohti. Siis pian löytyy koko rivi kauniita naisia ja ihania lakkoja (voi kun voisinkin sanoa hyllystä...) Minun reaktioni tilausten lähetyksen jälkeen näkyy tuolla kollaasissa. Rahanmenoa ei voi... ei voi! MITÄ MÄ TAAS TEIN? RAHAT MENEE JUMALAUTA!


En ole mikään suurin Bond-fani, mutta täytyy tähän loppuun sanoa että Sir Sean Connery on ehdottomasti ainut oikea Bond!

Onko teillä tapahtunut tällaista totaalista lipeämistä ostosten suhteen, kun jotain jumalaista on tullut vastaan? :)


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Työ ja huvi

Ajattelin tähän väliin kirjoittaa mielipiteitäni ja ajatuksiani. Kuten jotkut lukijoistani ovat ehkä höpötyksistäni ymmärtäneet, olen pitänyt tässä välivuoden lukion jälkeen. Juuri tänään oli Pohjalaisessa, paikallislehdessä, pääkirjoitus joka käsitteli välivuotta. Olen kirjoituksen kanssa täysin samaa mieltä, välivuosi ei ole lusmuilua varten, vaan siitä pitää ottaa hyöty irti. Oli se sitten työharjoittelua, armeija, itsenäistä opiskelua tai mitä tahansa tuottavaa ja hyödyllistä.

Minusta on kuitenkin epäreilua, että välivuodella on niin kamalasti korvaan särähtävä kaiku. Niinkuin välivuoden pitäjillä olisi jotenkin matalampi työmoraali tai he olisivat saamattomia. Minun välivuoteni syntyi niin, että pääsin Ammattikorkeakouluun, lopetin siellä opiskelun noin reilun kuukauden jälkeen ja päädyin opiskelemaan avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden ja aikuiskasvatustieteiden perusopintoja eli Approa. Tuo päätös, päätös jättäytyä koulusta pois, tapahtui nopeasti, ja kaikki eteni sellaisella vauhdilla että hirvitti. Kokoajan itketti ja pelotti että mitä jos teen elämäni virheen, olisiko vielä pitänyt miettiä. Miettiminen onkin ollut aina ongelmani tällaisissa asioissa. Kaikki on pitänyt aina miettiä loppuun asti ja vielä kertaalleen sen jälkeen, jolloin asioita on mennyt ohitseni.



Nyt olen onnellinen että tein tuon päätöksen päätä pahkaa, sillä sen lisäksi että se oli oikea päätös, opin myös siitä hieman heittäytymään elämään. Tällä hetkellä Approni on valmis ja odottelen todistusta postissa saapuvaksi. Ensiviikolla on vuorossa pääsykokeet. Välivuoden aikana olen myös saanut miettiä, onko kuvataidekasvatus todella sitä mihin haluan pyrkiä ja mitä haluan tehdä. Tällä hetkellä se tuntuu omalta alalta. Luultavaa on, etten pääse kouluun sillä pääsykokeisiinpääsijöissäkin olin hännänhuippuna. Olen kuitenkin tehnyt suunnitelmat jo ensivuoden varalle, jos toinen välivuosi on kohtaloni. Tavalla tai toisella aion päästä haluamaani kouluun. Myönnän, olen epäillyt itseäni ja päätöksiäni, mutta se on osa elämää. Kaikkea ei pidäkään ottaa itsestäänselvyytenä.

Kaiken tämän pohtimisen ja opiskelun ohella olen saanut työskennellä vaasalaisessa firmassa, jossa olen ollut kesätyöntekijänä jo usean vuoden ajan. Olen oppinut siellä paitsi lisää työtehtäviä, joista voin hyötyä myös myöhemmässä elämässä, totuuksia työyhteisön jäsenenä olemisesta, ihmissuhteista ja tavoista joita työelämässä noudatetaan. Olen oppinut itsestäni myös sen, että minun pitää saada työskennellä ihmisten kanssa. Numerot eivät ole ystäviäni. Tiedän ainakin sen, että Isona minusta ei tule kirjanpitäjää.

Miten teidän elämässänne on käynyt? Onko kaikki sujunut niinkun on pitänytkin? Onko mitään suunnitelmia ollutkaan?